lauantai 3. huhtikuuta 2010

Hit



Älä tee sitä, älä. Älä lyö minua, älä tapa.

Kyllä olin isäni luona. isäni. Te olette katsoneet televisiota, olette nähneet kun isät lyövät tyttäriään. Minä olen nähnyt sen läheltä, niin läheltä. En ollut nähnyt isääni puoleen vuoteen, eli en eron jälkeen. Rakastin isääni, mutta hän muutti kauas, Mel ja Krista saivat mut jäämään. En ollut pitänyt yhteyttä isään. Mutta äiti meni uuden poikaystävänsä, ja pikkuveljien kanssa Ruotsiin. Mä en halunnut, inhoon tätä miestä. Pääsin siis rakkaan isäni luokse. Menin sinne bussilla, ajoin 200km, kuuntelin musiikkia, en syönyt...

Pääsin keskustaan, josta lähsin kävelemään kohti pientä yksiötä kohti. Kerrosrivitaloa. Saavuin ovelle, pimpotin. Isä otti minut vastaan, hali minua. Itkin melkein onnesta, näin isäni. Mutta näin hänen takanaan talon. Tv, jonka vierusta oli täynnä vuokrattuja pornofilmejä, kaljapulloja lattialla, sänky oli olohuoneessa pettaamatta. Lattialla oli pizzaboxeja. Katsoin järkyttyneenä, ja melkein oksensin, se ällötti minua. Minun isäni? Minun isäni, varhaiseläkkeelle jäänyt rakentaja, työmies. Kysyin, missä nukkuisin? Minulle vastattiin, saisin patjan varastosta.

Menimme isän kanssa hampurilaiselle, minä tilasin salaatin, minua ällötti, mutta minun oli pakko syödä. Isä oli vähäisillä rahoillaan ostanut minulle sen. "Menen vessaan" Sanoin aterian jälkeen. Niin meninkin. Menin, kyykistyin pöntön eteen, tungin sormet kurkkuun. Minua ällötti, minua itketti, miksi? Lähdimme kävelemään isälle. Illalla isä joi, joi ja joi. Tölkit tyhjenivät. "Eikö minulle ole petivaatteita?" Hän tuli lähemmäs, lähemmäs. Teki sen, mitä ei isä saisi koskaan tyttärelleen tehdä, nosti käden, heilautti, osui. Minä itkin, hän käski olla hiljaa. Olin, nukuin yön, isä oli sammunut sohvalle.

Aamulla lähdin, vähin äänin. Lähdin kotiin, bussilla. En kestänyt sitä. En kertonut äidille, enkä kerro. Sanoin että olin ollut siellä kaksi yötä kuten oli tarkoituskin. Ei äiti saa tietää.

Minua ällöttää. Minua itkettää. Miksi näin käy? Kaikki muuttuu...

"Olin taimi vain,
kasvoin nupulle.
En kukoistaa koskaan ehtinyt,
halla tappoi juureni.

Lakastuin,
Käperryin.
kuolin,
unohduin."