I Ate!

Söin söin söin, läskistyn, läskistyn, läskistyn. Mutta mitä väliä olen vain pieni muurahainen, jota kukaan ei huomaa.

Joo, Kristan kanssa tosiaankin lintsattiin ruokailu, mutta ehkei se ollutkaan hyvä juttu. Tunsin nälkä koko päivän, jokin koversi vatsassani, aivan kuin joku olisi syönyt minua. Joten kotiin mentyäni hairahdin, ruokaan, söin! Söin paljon. Kotona oli riisiä ja kanaa. Rakastan sitä. En halua olla anorektikko en halua, haluan, mutten pysty. Mitä väliä mitä muut ajattelee? He eivät huomaa minua. Ja jos liikun tarpeeksi, pysyn yhtä hoikkana kuin muut tytöt, ne poikien suosikit, ne urheilijat. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, minua ei heikota! Fyysisesti siis.

Eli jos menisin sählytreeneihin (tietenkin), ja sen jälkeen OIKEIN pitkälle kävelylle koirien kanssa<3

Mutta kaikki muu onki sitten, niin... Joo olen ihastunut! Tulipahan tuokin kerrottua. Hän on meidän luokalla, ei suinkaan se suosituin poika. Vaan yksi vain, hänestä pidän<3 Ollaan tunnettu eskarista, ja aina samalla luokalla, mutten ole vain saanut sanoja suustani. Ja nyt on puoli vuotta aikaa, sillä aika varmasti menemme eri lukioihin. Tavoitteenani on siis saada se kerrotuksi<3

"Without you,
I'm nothing.
With you,
I would be something.

And I hope,
Some day you will see,
That I love you,
more than I love sky.

So please,
See me.
So please,
Love me."